Tänään olen tehnyt vaikka mitä, murskannu unelmani/haaveni, noussu ojasta ylös, iloinnu, surenu, kiukutellu ja muuta. Ehkä tunteiden suuripäivä on ollu tämä sunnuntai... Päivä on tuntunut todella pitkältä, kuin odottaisi jotain, mitä ei oikeasti edes ole olemassa. Miksi mä painin itseni kanssa kokoajan ja puran kivun ja tunteet muihin... Ehkä se on mua, en mä jaksa jeesustella sen takia että joskus menee huonosti. Ei se kirkonpenkillä istuminen ja saarnan kuuntelu mihinkään auta kun yllä kulkee kokoajan pilvi, josta sataa vaan puhasta paskaa.
Mutta on tässä päivässä ollut paljon hyvääkin. Kuunnellut hyvää musiikkia, soitelluut kitaraa ja värkännyt kauko-ohjattavalla helikopterilla:) Pienet asiat voi tuntua yllättävän kivoilta. Koirat ja hamsteri voi hyvin jne:)
Jaksoin jopa leikkiä kynsilläni... Tein tällaset joulukynnet:) Kuvissa noi sotkut näkyy tosi hyvin, muttei livenä niinkään. Eli siis pohjalla Punasta Shine kynsilakkaa (Seppälä 2,59€) ja päällä vihreää Golden Rose Graffiti kynsilakkaa (Sepäälä 3,95€) Ja suosittelen:) Yllättävän hyvän näkösethän nuo on livenä kelpaa:D
Tästäkin asiasta tuli puhuttua tänään. Pitäisikö uskoa johonkin? Jumalaan, Demoneihin, Jeesukseen, Buddhaan, Zeukseen? Eikö saa uskoa itseensä? Olihan se turvallinen ajatus että joku katsoo perääsi tuolla jossain, mutta jos ei usko. Onko silloin heti tuomittu Ateistiksi? Olen miettinyt tuota termiä... Ateisti on sellainen joka kieltää kaikki uskonnot, mutta entäs jos ei kiellä niitä, vaan ei vain usko niihin itse, mutta ei haittaa vaikka muut uskovat? Sille ei ole omaa nimeä. Uskon itseeni, se ei tarkoita että olisin itserakas, vaan että luotan itseeni, olen oman elämäni kuningatar ja pidän itse itseni kasassa. Minun puolesta jokainen saa uskoa mihin tahtoo:)
Onko unelmat aina tuomittu kuolemaan? Ehkä mä olen adrealiini-addikti joka ei osaa päästää vauhdista ja hulluudesta irti. Mulle sanottiin tänään: Jos oolet tuollainen adrealiini-addikti, niin hyppää vaikka benji-hyppyjä, pitääkö sun tapattaa itsesi snow crossilla?". Mutta jos saan tietyn hyvän olon noista saastuttavista, haisevista pärisijöistä. Minä en ensinnäkään ajattele että saisin itseni tapatettua tuolla harrastuksella. Sain kuulla myös sanat: "Etkö voisi vain ajaa kelkalla, miksi sun pitää hyppiä hyppyreistä?" Onko se sama asia laukata hevosella suoraa tietä & hyppiä esteitä? Onko ratsastajalla molemmissa samanlainen tunne? Vastaus on ei... Siitä tulee oma jännitys ja tunne kun on ilmassa... Se on ihana tunne:) Ja minä teen tuon harrastuksen eteen mitä vain. Eikö se silloin ole oikea harrastus?:D
Minusta oli hirveä tunne kun mulle sanottiin että sä et pysty siihen, ja susta ei ole siihen. Mähän näytän niille jotka on sitä mieltä-.-
Tänään sitä on vietetty aikaa nenä kiinni kirjoissa:) Opiskelin koirien koulutusta ja koirarotuja:D Join pepsiä ja opiskelin siis. Olen tänään myös kutonut ja katsonut twilight uusikuun:)
Koirien lenkitystä, tiskaamista, ja muuta siivoamista on mahtunut liikaa tähän päivään, mutta kyllä siitä selvitään. Huomenna maanantai, jälleen kouluun:P Noooh, olihan tämä ihana viikon loppu ja Kiitos Suville, Sannalle ja Nooralle ihanasta leffaillasta perjantaina:) Läksyt vielä ja sitte on vapaailta formulan seurassa:)))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti